Kuljetuksia ylös ja alas
Jyrkkääkin jyrkemmät vuoret. Tiukat käännökset. Aggressiivinen liikenne ja ohut ilma, joka pakottaa keuhkot työskentelemään kuin viimeistä päivää. Joka päivä José Astete Torres ajaa Volvo FH -kuorma-autonsa lähes 5 kilometrin korkeuteen hakeakseen sinkkiä Perun vuoristoisen sisämaan kaivoksilta. Tervetuloa matkalle, joka takuuvarmasti testaa niin ihmisen kuin kuorma-autonkin sietokykyä.
O
n aikainen aamu ja Tyynenmeren pilvet ovat pysähtyneet Liman ylle, kuten tavallisesti. Perulaisen miljoonakaupungin yllä oleva paksu pilvipeitto muuttaa kaikki väriskaalat harmaanpuhuviksi. Melkein.
Kullankeltaisen Volvo FH:n toisen ajovalon viereen teipattu pieni kotka loistaa sateenkaaren kaikissa väreissä – ikään kuin se säteilisi auringonvaloa ihan itsestään. Kun José Astete Torres tarkistaa rutiininomaisesti kuorma-autonsa turvallisuuden, on pieni kotka viimeinen katseenvangitsija ennen kuin hän kiipeää ohjaamoon aloittaakseen uuden työpäivän.
– Se on minun onnentuojani, sanoo hän tyynesti hymyillen ja jatkaa:
– Kotka symboloi voimaa ja tarkkuutta. Se voi kiitää korkealta taivaalta alas kohti maata, pakeneva eläin kiintopisteenään. Sitten se nappaa kynsillään painavankin saaliin mukaansa lentoon. Samoja ominaisuuksia edellytän kuorma-autoltani – siksi kotka on minulle tärkeä.
Muutaman tunnin päästä ymmärrän, mistä hän oikeastaan puhuu, mutta juuri nyt tuntuu kuin onnea tuova symboli on tarpeeton. Olemme autohallissa aivan Liman tavarasataman vieressä. Kuorma-auton lava on tyhjä ja tankki täynnä. Aamu on hiljainen, vaikka muurien ulkopuolelta kuuluva suurkaupungin voimistuva hälinä ennustaa jotain muuta olevan pian tulossa.
José Astete Torres työskentelee kuorma-autonkuljettajana Simsalle, joka on pian 65 vuoden ajan ollut Perun johtavia sinkin ja lyijyn tuottajia. Yritys tuottaa vuosittain 65 000 tonnia raaka-ainetta mineraaliteollisuuden tarpeisiin ympäri maailmaa.
Autohalli on Josén lähtöpiste. Joka toinen päivä hän lähtee täältä kohti San Ignaciossa sijaitsevaa yrityksen kaivosta hakemaan rikastettua sinkkiä, joka on yksi jalostetun sinkkimalmin muoto. Kaivos sijaitsee 300 kilometrin päässä sisämaassa tai pikemminkin suoraan ylöspäin, sillä kaivokselle päästäkseen on noustava yli 5 kilometrin korkeuteen. Hänen on ajettava Andien vuoriston yli ja kolmen ilmastovyöhykkeen läpi sekä luovittava kaoottisessa liikenteessä ennen kuin voi kääntyä kotiin päin täysi kuorma mukanaan.
Ja kaikki tämä vain muutamassa tunnissa.
Tapahtumat alkavat, kun lähdemme autohallista. José soljuu kuorma-autollaan satama-alueen ahtaiden korttelien läpi. Siitä huolimatta hän joutuu jarruttamaan välillä välttääkseen tiessä olevia kuoppia tai antaakseen muille tietä kiireisessä aamuruuhkassa.
– Haastavinta työssäni on liikenne, erityisesti bussit, hän sanoo ja osoittaa valkoista minibussia, joka lähes täydessä vauhdissa ja täynnä ihmisiä kääntyy suoraan valtavan Volvo kuorma-auton nokan eteen vain muutamien metrien päässä.
– Monilta näiltä kuljettajilta puuttuu ajokortti, heillä on aina kiire ja kääntyessään he suhtautuvat välinpitämättömästi vilkun tai muiden signaalien käyttämiseen. Meillä on tapana suunnitella reittimme bussireittien mukaan. On nimittäin turvallisempaa ajaa heidän perässä kuin kohdata heidät silloin, kun he jahtaavat asiakkaita!
Noin reilun tunnin jälkeen olemme Liman ulkopuolella. Yhtä nopeasti kuin kaupunki häviää taaksemme, sää selkenee ja aurinko tulee esiin. Tien muuttuminen jatkuvaksi ylämäeksi on ilmiselvä vihje siitä, mihin olemme matkalla: kohti Andien myyttisiä vuorenrinteitä.
Maaseudun värikkäät vaatteet, nerokkaasti kaartuvat pengerviljelmät ja sanahirviömäiset paikkakuntien nimet ovat jäänteitä Perun monisatavuotisesta inkakulttuurista. Täällä Etelä-Amerikan sydämessä muinaiset inkat loivat edistyksellisen kulttuurin kauan ennen kuin espanjalaiset ja portugalilaiset löysivät tänne kaukaisesta Euroopasta.
Kun olemme suurinpiirtein puolivälissä vuorta, noin 3 kilometriä merenpinnan yläpuolella, alkaa ilma äkkiä tuntua merkillisen ohuelta. Jokainen ylimääräinen liike kostautuu ja jokainen sydämenlyönti muistuttaa meitä ikkunoiden ulkopuolella ohenevasta ilmasta.
Edessämme oleva ikäloppu Volvo N7 on esimerkki siitä, kuinka voi käydä. Se kamppailee täydellä kuormalla hitaasti eteenpäin moottorin ulvoessa. Samalla se jollain merkittävällä tavalla kuvastaa syvällä keuhkoissani lisääntyvää epämiellyttävää oloa.
Kun José tasaisesti liukuu ohi tuliterällä Volvo FH:llaan, hänen kasvoilleen ilmestyy jälleen kerran aseistariisuvan leveä hymy.
– Noin minäkin istuin ennen. Aloitin kuorma-auton kuljettajana vuonna1975, ja ajoin juuri tuolla mallilla. Olen näinä vuosina ehtinyt ajaa vaikka millaisia autoja ja saanut taistella jokaisesta metristä kohti huippua – joskus ihan ryömimällä. Nyt, sitä vastoin, minua väistetään ylä- ja alamäessä. Mukavuus on myös omaa luokkaansa, hän sanoo ja alkaa luetella:
– Jousitus, ohjaustehostin, kuljettajan istuin, vuode – uuden Volvon ajaminen näissä olosuhteissa on puhdas nautinto.
Uudet mukavuudet painavat kuitenkin vähän verrattuina niihin ominaisuuksiin, jotka todella ovat muuttaneet hänen arkipäiväänsä. Josén kuorma-auto on varustettu Volvon voimakkaalla VEB-moottorijarrulla, joka on lyhentänyt hänen ajoaikaansa neljänneksen. Hän voi ajaa nopeammin ja tarkemmin alas Andien rinteitä.
12 - 13 tunnin vaarallinen matka on muuttunut tämän päivän vain kymmenen tuntia kestäväksi, turvalliseksi ja mukavaksi -sellaiseksi. Hän korostaa asiaa hieman vakavoituen.
– Säästän aikaa, ja voin hyödyntää sen nyt lepoa ja tarkempia tarkastuksia varten, mikä tekee ajamisesta merkittävästi turvallisempaa. Sitä paitsi en ole niin altis varkaille ja maantierosvoille. Erityisesti ilta-aikaan riski ryöstön kohteeksi joutumisesta aiheuttaa ongelmia, koska rintaa painaa jatkuva huoli. Nyt tosin ehdin yöpymispaikoille hyvissä ajoin ennen hämärää.
Simsan yhteistyö Volvo Perun kanssa alkoi 1990-luvun puolivälissä. Volvo valittiin myös vetoautojen toimittajaksi Simsan kaivoksilla suoritettujen, hyvin menneiden Volvo FM -testien ansiosta. Tänään yrityksen kalustoon kuuluu 31 kuorma-autoa, joista 23 on Volvoa. Sitä paitsi pian yritykselle toimitetaan seitsemän uutta kuorma-autoa, mikä kuvastaa niiden suurta kysyntää globaalissa kaivosteollisuudessa.
– Vahva maailmantalous ohjaa alaamme. Mutta aina se ei ole ollut niin, painottaa Jorge Best, Simsan talousjohtaja, ja jatkaa:
– Siirtymiseen Volvo asiakkaaksi vaikuttivat sekä hinnat että tuotteidemme alhainen kysyntä. Tuolloin kaivoskuljetuksissa käyttämiemme kuorma-autojen keskimääräinen käyttöikä oli vain kolme vuotta. Volvo nosti sen viiteen – ja se auttoi meitä pääsemään laman yli.
Eikä Simsa ole yksin päätöksensä kanssa. Perussa jos missään Volvo nähdään voimakkaan ja kestävän kuorma-auton arkkityyppinä. Yrityksen yli 30 prosentin markkinaosuus puhuu selvää kieltään. Tosiasiassa sanaa ”Volvo” käytetään synonyyminä ”kuorma-autolle” samaan tapaan kuin ”thermos”, ”gore-tex” ja ”nescafé” ovat vakiintuneet yleismaailmallisiksi ilmaisuiksi tiettyjen tuotteiden kohdalla.
Mutta asialle onkin historialliset syyt. Useiden vuosikymmenten ajan Volvo oli ainoa kuorma-autovalmistaja, jolla oli tehdas Perussa. Täällä kootut autot olivat kestävämpiä ja parempia kuin kilpailijoiden, ja se jäi perulaisten mieliin. Nykyään tuotanto on Brasiliassa, mutta Volvon maine markkinoiden parhaana kuorma-autona elää yhä. José Astete Torres sanoo sen omalla tavallaan:
– Katsos, Volvo on Volvo!
Olemme saavuttaneet vuorenhuipun. Kova, jäätävä tuuli kertoo meille vakuuttavasti, että Liman kostea rannikkoilmasto on kaukana. Suuressa kilvessä on tiedot: 4 818 metriä merenpinnan yläpuolella – ja vain neljän tunnin ajomatkan jälkeen!
Täältä José ajaa vielä itään päin, kohti vuorenseinämän toisella puolella olevaa viidakkoa, jossa sinkkikaivos sijaitsee. Siellä 30 asteen lämpötilassa on mutaisia teitä ja hyttysiä...
Hän nauraa minulle ja jättää minut tien-viereen kasvot valkoisina ja hengitys puuskuttaen.
– Soroche!, hän sanoo ja jatkaa: ”Vuoristotautiin ei ole muita lääkkeitä kuin koka-tee ja lepo!”
Juuri kun hän painaa kaasua, näen kuorma-auton eteen teipatun kotkan.
Hetken ajan se näyttää siltä kuin se iskisi minulle silmää. ■
Simsa lyhyesti
■ Sinkin ja lyijyn louhintaan erikoistunut kaivosyhtiö. Pääkonttori Limassa, Perussa.
■ Tuotannon pääosa on 35 vuoden ajan ollut San Vicenten kaivoksessa, 300 kilometriä Limasta.
■ Tuottaa vuosittain 62 000 tonnia sinkkiä ja
3 000 tonnia lyijyä. Suurin osaa viedään ulkomaille.
■ Kalustoon kuuluu 31 kuorma-autoa:
20 vetoautoa maanpäällisissä ja 11 dumpperia maanalaisissa kuljetuksissa. Vetoautoista 12 on Volvo FH -mallisia. Kaikki kaivosautot ovat Volvo FM -mallisia.
■ Kaikille autoille on huoltosopimus.